Tekstin editointi taikoo hyvästä tekstistä loisteliaan. Tekstin editoijat tietävät oikeat loitsut, joilla herättää teksti kuin teksti henkiin. Mutta mitä kaikkea tekstin muokkaus pitääkään sisällään?
Tekstin editointi on minulle varsin tuttua puuhaa niin työssä kuin vapaa-ajallakin: yrittäjänä tarjoan oikolukua ja tekstin muokkausta ja kotona viilaan omaa kirjaani. Luova kirjoittaminen on paitsi rakas harrastukseni myös mainio keino kehittyä sekä kirjoittajana että tekstin editoijana.
Monelle oikoluku on tutumpaa kuin tekstin editointi, ehkä sinullekin. Oikoluvussa kielenhuoltaja perkaa tekstin läpi ja siistii oikeinkirjoitusvirheet. Oikoluku on merkittävä osa kirjoitustyötä, mutta väitän, että editointi on merkittävin vaihe.
Kokemukseni mukaan tekstin editointi on aliarvostettua. Se näkyy esimerkiksi siinä, että monet artikkelit käyvät kyllä oikolukumankelin läpi, mutta kokonaisvaltaisempi tekstin muokkaus unohtuu. Editoinnin puutteen huomaa tekstistä: teksti ei ole niin ytimekäs, kiinnostava ja mukaansatempaava kuin editoitu teksti.
Mitä tekstin editointi on?
Tekstin editointi eli tekstin muokkaus on pikkutarkkaa työtä, jossa editoija pyrkii viimeistelemään tekstin niin hyvin kuin taitaa. Editoinnin tavoitteena on, että kirjoituksesta kehkeytyy mahdollisimman selkeä, kiinnostava ja kohderyhmää puhutteleva. Toisinaan riittää hennompi tekstin editointi, kun taas joskus tekstin mylläys tapahtuu niin että pölisee.
Voit ajatella tekstin editointia remonttia kaipaavana talona: kun oikoluku on kevyttä pintaremonttia kuten yksittäisten kolhujen ja ruuvin reikien paikkailua, editointi möyrii talon lattiasta kattoon.
Tekstin editoimisen merkitys on suuri silloin, kun alkuperäinen teksti on koostettu useiden eri kirjoittajien kanssa. Omalla työpöydällänikin lymyilee verrattain usein oppaita ja julkaisuja, joiden kirjoittamiseen on osallistunut eri kirjoittajia. Tällöin tekstin editoijana tehtäväni on niin ikään yhtenäistää kirjoitukset eheäksi kokonaisuudeksi.
Mutta mitä kaikkea remontti pitää sisällään, jotta kokonaisuudesta rakentuu eläväinen, kirkas ja yhtenäinen? Paneudutaan siihen seuraavaksi – ei muuta kuin hihat heilumaan!
Toiston karsiminen
Toistoa on monenmoista: erilaiset sanat saattavat toistua häiritsevän usein tai samaa tarkoittava asia kerrotaan tekstissä uudelleen, mutta eri sanakääntein. Hyvin monet kirjoittajat sortuvat toistoon ja kirjoitusmaneereihin.
Yksittäisten sanojen toistoa on onneksi helppo karsia synonyymien avulla. Jos esimerkiksi sana tärkeä toistuu jatkuvasti, voit korvata sen aika ajoin vaikka termeillä merkittävä, huomattava, merkityksellinen tai olennainen. Jos taas erisnimi pilkahtelee tekstissä liian monta kertaa, korvaa se välillä hän-pronominilla. Eli kun kerrot Liisa-nimisestä naisesta, voit välttää Liisa-nimen toistamista vaihtamalla sen paikalle hän-pronominin, jolloin teksti saa vaihtelua.
Voit ajatella tekstin editointia remonttia kaipaavana talona: oikoluku on lähinnä kevyttä pintaremonttia kuten yksittäisten kolhujen ja ruuvin reikien paikkailua, kun taas editointi myllää talon lattiasta kattoon.
Samaa asiaa tarkoittavat virkkeet voit puolestaan pyyhkiä surutta pois tekstistä, jos ne eivät tarjoa lukijalle uutta tietoa. Loppuviimein tarkoituksena on tiivistää ja napakoittaa tekstiä, jolloin kaikenlainen turha toisto vain hankaloittaa lukemista.
💡Toisto on yleinen tyylikeino ja sen taidokas käyttö voi siten olla hyvinkin perusteltua.
Lue seuraavaksi, missä tilanteissa oikolukijan apu voi olla paikallaan.
Kaipaatko tekstin editoijaa? Ole minuun yhteydessä.
Oikeinkirjoitus
Tekstin editointiin sisältyy oikoluku eli oikeinkirjoituksen tarkistus. Erilaiset kirjoitusvirheet pomppaavat helposti esille oikoluettavasta tekstistä, joten fiksailen ne samalla kun editoin tekstiä.
Yleisiä kirjoitusvirheitä ovat
pilkkuvirheet (pilkut väärissä paikoissa tai niitä puuttuu tekstistä)
viivojen käyttöön liittyvät oikeinkirjoituserheet (liian lyhyt viiva, liian pitkä viiva, viiva väärässä paikassa)
yhdyssanavirheet (sanat kirjoitettu erilleen, kun niiden pitäisi olla yhdessä tai päinvastoin)
näppäilymokat (sanat on kirjoitettu väärin, kirjaimia puuttuu sanasta tai niitä on liikaa)
luetelmien vääränlainen käyttö (pisteitä puuttuu, alkukirjaimet ovat vinksinvonksin)
💡Jos ja kun päätät investoida oikolukuun tai tekstin editointiin, sinun on tärkeä kertoa, haluatko pelkkää oikeinkirjoituksen tsekkausta ja kielenhuoltoa vai toivotko sittenkin, että teksti editoidaan kauttaaltaan. Niissä on suuri ero.
Lauserakenteet
Toimivat lauserakenteet helpottavat tekstin lukemista. Editointiin kuuluukin olennaisesti myös niiden tarkasteleminen.
Muutan lauserakennetta vain silloin, kun se on tarpeen. Toisinaan erilainen ja jopa erikoinenkin sanajärjestys virkistää kivasti tekstiä, jolloin sitä ei ole tarpeen fiksata – kirjoittajan oma tyyli saa ja pitääkin näkyä!
Lauserakenteisiin lukeutuvat myös virkkeiden pituudet. Suosi mieluummin lyhyitä virkkeitä, sillä niitä on vaivattomampi lukea. Hoksaa kuitenkin, että toistuvat lyhyet virkkeet eivät toimi, sillä tekstin rytmi kärsii ja muuttuu äkkiä töksähteleväksi.
Oikolukijana ja tekstin editoijana törmään varsin usein myös lauseenvastikkeiden liialliseen käyttöön. Lauseenvastikkeet hankaloittavat lukemista ja tekevät tekstistä raskaan. Seuraavassa on yksi esimerkki lauseenvastikkeesta:
Ei näin: Useat oikolukijat oikovat lauseenvastikkeita tehdäkseen tekstistä helppolukuisemman.
Vaan näin: Useat oikolukijat oikovat lauseenvastikkeita, jotta teksti on helppolukuisempi.
Huomaatko eron?
Passiivi
Passiivin käyttö on yleinen asia, johon toistuvasti puutun kun teen eri asiakkaille tekstin muokkausta.
Passiivi on siitä pulmallinen juttu, että se ei kerro, kuka on tekijä. Kun tekijää ei ole tiedossa, tekstistä kehkeytyy helposti vaikealukuinen ja etäinen. Seuraavassa on yksi esimerkki passiivin käytöstä:
Ei näin: Tekstiä aiotaan korjata monella tapaa.
Vaan näin: Oikolukija aikoo korjata tekstiä monella tapaa.
💡 Passiivin suhteen kannattaa olla armollinen. Jos ripottelet sitä teksteihisi maltillisesti, sen käyttö voi olla perusteltua. Itsekin hyödynnän passiivia kirjoituksissani, mutta kiinnitän huomiota siihen, ettei sitä ole liikaa ja ettei sen käyttö hankaloita tekstin ymmärtämistä.
Tekstin rakenne
Iso merkityksensä on myös tekstin rakenteella ja silmäiltävyydellä. Eritoten verkkoteksteissä silmäiltävyydellä on paljon painoarvoa; moni ihminen lukee tekstiä nykyisin puhelimelta, jolloin muun muassa pitkät kappaleet ja väliotsikoiden puute puuduttavat nopeasti.
Tekstin editointiin kuuluukin kappaleiden pilkkominen lyhyemmiksi. Jo ala-asteella äidinkielenopettaja teroitti: ”Uusi asia alkaa aina uudesta kappaleesta.” Samalla ohjeella on menty näihin päiviin saakka. Kappaleet voivat olla hyvinkin lyhyitä, jopa yhden tai kahden lauseen mittaisia, etenkin jos kyseessä on verkkoteksti.
Väliotsikot unohtuvat yllättävän usein varsinkin asiateksteistä, jolloin kirjoitus on yhtä pitkää pötköä. Tekstiä kannattaa jäsennellä lyhyempiin osiin väliotsikoiden avulla aina kun mahdollista.
Tekstin rakennetta voi ilmavoittaa listoilla. Listoja janoavat erityisesti digitaalisia tekstejä ja verkkotekstejä lukevat ihmiset. Erilaiset peräkkäin kirjoitetut luetelmat kannattaakin muokata listoiksi, jos se vain sopii tekstin tyyliin.
Rytmi
Muistatko kun viimeksi luit mukaansatempaavaa kirjaa tai lehtijuttua? Todennäköisesti tekstin kirjoittaja oli rytmin mestari, eli hän osasi käyttää taidokkaasti niin lyhyitä kuin pitkiä virkkeitä, sidossanoja, toistoa sekä dialogeja/sitaatteja. Rytmi luo kirjoitukseen jännitettä tai toisaalta purkaa sitä.
Kuvittele, että olet auditoriossa kuuntelemassa luentoa. Luennoitsija puhuu harmaalla monotonisella äänellä, äänenpaino ei juuri muutu suuntaan tai toiseen. Kuvittele sitten toinen luennoitsija joka eläytyy luentoonsa: hän pitää taukoja, korottaa ääntään, kiihdyttää puhetta, esittää yleisölle ajatuksia herättäviä välikysymyksiä ja huokaiseekin välillä. Kummalla luennolla mieluummin istuisit?
Jos tekstin rytmi pysyy pitkään samana, lukeminen on yhtä puuduttavaa kuin auditoriossa luentoa pitävän monotonisen luennoitsijan kuunteleminen. Jos taas tekstin rytmissä on sopivaa vaihtelua, teksti tempaisee varmemmin mukaansa.
Synonyymit
Henkilökohtaisesti r a k a s t a n, kun kirjoittaja käyttää tekstissä synonyymejä rikkaalla tavalla.
Synonyymi tarkoittaa sanoja, joilla on samankaltainen merkitys. Harva synonyymi tarkoittaa täysin samaa asiaa kuin alkuperäinen sana, mutta pienillä merkityseroilla ei liioin ole vaikutusta tekstin kannalta.
Huomaa kuitenkin, että joillakin synonyymeillä on suurempi merkitysero. Esimerkiksi juosta-sanalla ja kirmata-sanalla ero on selkeä: kirmaaminen viittaa iloiseen pelmahteluun kukkaniityllä, kun taas juokseminen voi tarkoittaa henkensä edestä juoksemista. Henkensä edestä harvoin kirmataan.
Omalle tekstille sokeutuu herkästi, jolloin ulkopuolinen editoija osaa bongata, mikä tekstissä on turhaa ja mikä timanttia.
Katso myös, että valitset tekstin tyyliin sopivan synonyymin. Kovin virallisissa asiateksteissä synonyymien vivahteikas käyttö ei aina ole tarpeen tai välttämättä suotavaakaan, mutta yleiskielisissä kirjoituksissa ne ovat hyvinkin kannatettava ratkaisu.
Niin kirjoittajana kuin oikolukijanakin tykkään myös korvata olla-verbiä ilmaisuvoimaisemmilla verbeillä aina kun mahdollista. Olla-verbi itsessään on melko mauton ja hajuton, jolloin sen korvaaminen elävöittää tekstiä mukavasti. Yleensäkin monipuolinen verbien käyttö tekee tekstistä dynaamisemman.
Erilaisia synonyymejä
(Psst! Rullaa taulukkoa sivulle, jos luet tätä blogitekstiä puhelimella.)
Sana | Synonyymi | Synonyymi | Synonyymi | Synonyymi |
Tärkeä | Olennainen | Merkityksellinen | Painava | Merkittävä |
Suuri | Iso | Tavaton | Valtava | Mahdoton |
Koskettava | Puhutteleva | Liikuttava | Vaikuttava | Sydäntä lämmittävä |
Karhu | Otso | Mesikämmen | Kontio | Nalle |
Auto | Kaara | Kottero | Kärry | Kiesi |
Talo | Asumus | Tölli | Tupa | Torppa |
Juosta | Pinkoa | Laukata | Sännätä | Kirmata |
Ärähtää | Tokaista | Urahtaa | Tiuskaista | Ärjäistä |
Huomata | Havaita | Hoksata | Äkätä | Tajuta |
💡 Synomyymit haltuun? Esimerkiksi Synonyymit.fi-sivuston sanakirja on mainio apuväline, kun haluat rikastaa tekstiä synonyymeillä.
Muotoilut
Hyvä tapa virkistää tekstejä ovat muotoilut. Muotoiluja ovat niin kursivointi, lihavointi kuin alleviivauskin (jota kylläkään harvoin käytetään). Lihavointi ja kursivointi ovat molemmat loisteliaita tyylikeinoja, jotka omalta osaltaan helpottavat lukemista – maltillisesti käytettynä.
Jos lihavointia on liikaa, lukija alkaa äkkiä kiinnittää huomiota vain lihavoituihin kohtiin ja hyppii yli muut kohdat. Kursiivi voi myös olla kinkkinen: sen tehtävänä on alleviivata ja painottaa sanojen merkitystä, mutta jos käytät sitä löyhästi, lukija voi kokea, että aliarvioit häntä ja hänen ymmärryskykyään. Kursiivilla on tavallaan sama vaikutus kuin isoilla kirjaimilla, mutta hienovaraisempi.
💡 Google ja muut hakukoneet tykkäävät muotoiluista. Voit korostaa muotoiluilla esimerkiksi tärkeitä avainsanoja.
Sidosteisuus
Sidosteisuus on olennainen elementti teksteissä. Se on jopa niin olennainen, ettei sitä aina edes huomaa. Mutta sen huomaa, jos sidosteisuutta puuttuu: lauseet tuntuvat toisistaan irrallisilta ja lukijan on vaikea saada tekstistä otetta.
Tekstin sidosteisuus tarkoittaa sitä, että kirjoittaja liittää lauseet yhteen erilaisten sidossanojen, viitteiden ja konjunktioiden avulla. Niiden ansiosta lauseet kulkevat luontevasti käsi kädessä. Virkkeet muodostavat näin ollen eheän ja helppolukuisen kokonaisuuden.
Puretaanpa asia atomeiksi edellä olevan (tylsähkön) virkkeen avulla.
Viite
Viite tarkoittaa sitä, että lauseessa viitataan samaan asiaan toisella sanalla.
Tekstin sidosteisuus tarkoittaa sitä, että kirjoittaja liittää lauseet yhteen erilaisten sidossanojen, viitteiden ja konjunktioiden avulla. Niiden ansiosta lauseet kulkevat luontevasti käsi kädessä. Virkkeet muodostavat näin ollen eheän ja helppolukuisen kokonaisuuden.
Esimerkkivirkkeessä sana ”niiden” viittaa edellä mainittuihin kolmeen tekijään, jolloin lauseet sitoutuvat luontevasti toisiinsa.
Sidossanat
Yleisiä sidossanoja ovat erilaiset konjunktiot. Niitä ovat esimerkiksi seuraavat: että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin, kunnes, ennen kuin, jahka, joskin, ikään kuin, aivan kuin, tokko, kunhan, paitsi, tai, taikka, sekä-että, vai.
Käytetään jälleen samaa esimerkkivirkettä:
Tekstin sidosteisuus tarkoittaa sitä, että kirjoittaja liittää lauseet yhteen erilaisten sidossanojen, viitteiden ja konjunktioiden avulla. Niiden ansiosta lauseet kulkevat luontevasti käsi kädessä. Virkkeet muodostavat näin ollen eheän ja helppolukuiset kokonaisuuden.
Että-konjunktio kiinnittää virkkeet toisiinsa.
Muut ilmaukset
Myös erilaiset ilmaukset lisäävät tekstin sidosteisuutta. Alla on lueteltu vain murto-osa erilaisista sidosteisuutta lisäävistä ilmauksista:
yhtä lailla
niin ikään
toisin sanoen
kun taas
tosin
sen tähden
niinpä
näin ollen
jolloin
sanalla sanoen
kuten
ennen kuin
ajan mittaan
toistaiseksi
lopulta
Tutkaillaan vielä kerran sama virke läpi. Syvimmät pahoitteluni supertylsän virkkeen jankkaamisesta. Itseänikin jo hiukan puuduttaa, mutta one last time:
Tekstin sidosteisuus tarkoittaa sitä, että kirjoittaja liittää lauseet yhteen erilaisten sidossanojen, viitteiden ja konjunktioiden avulla. Niiden ansiosta lauseet kulkevat luontevasti käsi kädessä. Virkkeet muodostavat näin ollen eheän ja helposti luettavan kokonaisuuden.
Got the point? Hyvä!
Tyyli
Huh, sitten pääsemmekin eteenpäin. Seuraavaksi käsittelemme tyyliä. Tekstin editoijan työhön kuuluu näet tarkastella sitäkin.
Kun luet vaikka kirjaa, lehtiartikkelia taikka somepostausta, todennäköisesti ensimmäisenä kiinnität huomiota kirjoittajan tyyliin. Voit tuntea ihastusta tai vihastusta, mitä tahansa. Tyyli voi olla niin ikään humoristinen, tiukan asiallinen, tunnepitoinen tai rennon lupsakka.
Erilaiset tyylit saattavat puhutella samaa lukijaa: yksi teksti liikuttaa häntä, kun taas toinen vakuuttaa asiantuntevuudellaan. Yhtä kaikki, tyyli loihtii tekstistä persoonallisen. Tyyli on oikeastaan kaikkien tässä blogiartikkelissa käsiteltyjen tekijöiden summa ja niin paljon muutakin.
Kuten blogitekstin alussa mainitsin, tyylin yhtenäistäminen on kovin tärkeää silloin, kun julkaisun kirjoittamiseen on osallistunut useita ihmisiä. Kirjoittajien erilaiset kirjoitustyylit voivat toki myös virkistää tekstiä, eli asiakkaan toive ratkaisee: haluaako hän yhtenäisen tyylin, vai saavatko kirjoittajien eri tyylit poiketa toisistaan ja siten virkistää kokonaisuutta?
Yleensä yhden kirjoittajan teksteissä tyyli pysyy jotakuinkin samana koko kirjoituksen läpi. Silloin tekstin editoijan tehtäväksi jää kirkastaa kirjoittajan tyyliä karsimalla ylimääräistä ja toisaalta korostamalla kirjoittajan vahvuuksia, jos se vain sopii tekstin tarkoitukseen. Kirjoittajan vahvuuksia voivat olla vaikkapa omaperäiset lauserakenteet tai murre-sanojen mielenkiintoinen käyttö.
Loppuun vielä pari vinkkiä
Tekstin editointi loihtii hyvästä tekstistä mainion. Editoinnista hyötyvät niin blogitekstit, somepostaukset, lehtijutut, oppaat ja nettisivutekstit, kirjojen käsikirjoituksista puhumattakaan. Omalle tekstille sokeutuu herkästi, jolloin ulkopuolinen editoija osaa bongata, mikä tekstissä on turhaa ja mikä timanttia.
Jos haaveilet, että opit kirjoittamaan mahtavia tekstejä ja editoimaan niitä, tärkein vinkkini on: kirjoita ja lue paljon. Käy lainaamassa kirjastosta iso pinkka kirjallisuutta. Anna alitajuntasi työskennellä.
Jos et missään nimessä halua kehittyä kirjoittajana ja koet kirjoittamisen aikaa vievänä ja tylsänä hommana, voit aina ulkoistaa tekstin editoinnin. Tällöin hommaa rakastava ammattilainen käy tekstisi läpi ja tekee sille taikoja. ✨
Nykäise minua hihasta, jos kaipaat tasokasta ja tunnontarkkaa tekstin editointia.