Ekologinen elämäntapa – mitä se minulle merkitsee?
Päivitetty: 23. syysk.
Elätkö arvojesi mukaan? Tällöin varmasti tiedät, miten paljon onnea tuo, kun on uskollinen omalle arvomaailmalle. Ekologinen elämäntapani näkyy vahvasti myös yritystoiminnassani.
Olen törmännyt yleisiin harhaluuloihin koskien ekologista elämäntapaa.
“Osaatko nauttia elämästä?
"Mietitkö saunassa, että sähköä kuluu liikaa?”
“Kun ikää karttuu lisää, opit rentoutumaan, eivätkä ekologiset asiat ole enää niin tärkeitä.”
Vuosia sitten eräs tyyppi, jonka kanssa olimme ihastuneet toisiimme, tokaisi että ei voisi kuitenkaan seurustella kanssani, koska puhun “niitä maailmanparannusjuttuja”.
Se, että tahtoo hyvää maailmalle, on näemmä joillekin ihmisille liikaa. Eikö olekin outoa?
Ekologisiin arvoihin pohjautuva elämä ei ole millään tavalla pois onnellisuudesta. Kun teen luonnon eteen oman osuuteni niin hyvin kuin taidan, onnellinen ja seesteinen mieli seuraavat perässä.
Elämän yksinkertaisuus ja tietynlainen vaatimattomuus kiehtovat minua. Omien arvojen mukaan eläminen tuo niin ikään syvällistä merkitystä jokaiseen päivään. Tasapainoon pyrkiminen näkyy myönteisesti niin ihmissuhteissa, työelämässä kuin harrastuksissakin.
Se, että valitsen esimerkiksi vastuullisemmin tuotetun tai käytettynä ostetun talvitakin halpavaateketjun takin sijasta, saa aikaan aitoa iloa. Tiedän, että en kanna päälläni vaatetta, jonka valmistamisessa on rikottu ihmisoikeuksia, kulutettu luonnonvaroja kohtuuttomasti tai satutettu eläimiä.
Mediassa puhutaan tätä nykyä jatkuvasti ilmastonmuutoksen rajuista vaikutuksista. Näinä aikoina kun maailmaa on ravistellut niin pandemia kuin sodatkin, emme saa unohtaa planeettaamme. Ilmastonmuutos on vieläkin suurempi uhka kuin pandemiat ja sodat; on kyse siitä, voiko planeetallamme tulevaisuudessa elää.
On todella surullinen ajatus, että olemme vaarassa tuhota oman maapallomme ajattelemattomuudella.
Mutta surun voi kääntää voimavaraksi ja tarmoksi tehdä hyviä asioita luonnon eteen. Niin minä olen päättänyt elämäni käyttää, tekemällä mahdollisimman kestäviä valintoja niin työssä kuin arjessakin.
Mistä ekologinen elämäntapani versoo?
Metsä ja luonto on ollut pienestä pitäen minulle toinen koti. Lapsena vietin siellä aikaa miltei joka päivä.
Kotonamme ei heitetty koskaan ruokaa roskiin. Isä viljeli pienellä palstalla perunaa lapsuudenkotinsa pihassa, talon, jota kutsuimme mökiksi, vaikka eihän siellä mökkeillä voinut. Taisi olla homeessa koko talo.
Isä oli ammatiltaan tietoliikenneinsinööri, mutta päätyi lamavuosina ja myöhemminkin elämän sattumusten edessä pätkätöihin. Hän rakensi muun muassa rakastamiaan hirsitaloja. Myös äiti työskenteli pätkätöissä hoitoalalla.
Yritysten tehtävä on kasvaa, mutta täytyykö kasvun tapahtua hinnalla millä hyvänsä? Kenen vuoksi kasvamme? Tuoko kasvun maksimointi onnea työyhteisön työntekijöille? Tuoko se aitoa onnea johtajille? Yhteiskunnalle?
Kävimme jo 90-luvulla kirpputoreilla lähinnä siksi, ettei muuhun ollut varaa. Jos vaatteet kuluivat, niitä korjattiin ja sukkien reiät parsittiin. Second hand ei ollut niin muodikasta kuin nyt, vähänpä tiesin tuolloin.
Isä kalasti Oulujärveltä ahvenia ja lohta ruokapöytään. Pakastin täyttyi marjoista kesäisin ja syksyisin. Lakka oli isäni lempimarja, jota kävin iskän kanssa etsimässä aina Ylläksen metsistä saakka. Tosin minä en saanut lähteä lakkaretkelle mukaan, etten uppoa suohon. Jäin muiden kanssa mökkiin leikkimään siksi aikaa. Mutta muille marjaretkille lähdin kyllä.
Konkreettisten tekojen lisäksi ihmettelimme yhdessä luontoa ja sen ilmiöitä. Tähtitaivasta, ukkosen jyrinää, revontulia ja lumihiutaleita, jotka olivat kuin koruja.
Isäni menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen, kun olin parikymppinen. Siitä hetkestä lähtien rakkaus luontoa kohtaan syveni ja on vain syventynyt vuosi vuodelta. Luonto on minulle toinen koti; se on minulle isä.
Ekologinen elämäntapa johti myös vastuulliseen liiketoimintaan
Kun pohdin lähteväni yrittäjäksi, en aluksi ajatellut vastuullista liiketoimintaa.
Toki ekologiset arvot kattavat jokaisen elämäni osa-alueen, mutta en tohtinut ajatella, että perustaisin koko liiketoimintani vihreille arvoille. Ajattelin, että rajaamalla kohderyhmän rajusti, karkotan asiakkaat.
Pelkäsin myös, mitä ihmiset ajattelevat minusta. Ärsytänkö liikaa niitä, jotka eivät koe luontoarvoja omakseen? Elämäntapani on niin henkilökohtainen asia, että minua jännitti asettaa se kaiken keskiöön, tuoda vihreät arvoni päivänvaloon.
Kun kerroin Uusyrityskeskuksen yritysneuvojalle ajatuksistani, hän ehdottomasti kannusti tälle tielle.
Yritysneuvojan mukaan vihreiden arvojen huomioiminen korostuu tulevaisuudessa ja näkyy esimerkiksi siinä, että kestävälle pohjalle rakentuvat yritykset saavat helpommin rahoitusta. Kuulemma jo tänä päivänä rahoittajat vaativat luonnon huomioimista yritysten toiminnassa. Sijoittajatkin ovat alkaneet tivata yrityksiltä ympäristötekoja tyhjien sanojen ja mitättömien lupausten sijaan.
Yritysten tehtävä on kasvaa, mutta täytyykö kasvun tapahtua hinnalla millä hyvänsä? Kenen vuoksi kasvamme? Tuoko kasvun maksimointi onnea työyhteisön työntekijöille? Tuoko se aitoa onnea johtajille? Yhteiskunnalle? Voisiko talouskasvun sijaan tavoitella yhteisen hyvän kasvua?
Näitä asioita pohdittuani vastuullinen liiketoiminta alkoikin yhtäkkiä tuntua hyvältä ajatukselta. Saisin tehdä työtä vihreiden arvojeni mukaisesti. Saisin valita asiakkaani. On henkisesti äärettömän kuluttavaa tehdä työkseen jotain, mikä sotii armottomasti omaa arvomaailmaa vastaan. Been there, done that.
Ajattelin, että rajaamalla kohderyhmän rajusti, karkotan asiakkaat. Pelkäsin, mitä ihmiset ajattelevat minusta – ärsytänkö liikaa niitä, jotka eivät koe kestäviä arvoja omakseen? Elämäntapani on niin henkilökohtainen asia, että minua jännittää asettaa se tällä tavalla kaiken keskiöön.
Jos pienimuotoinen, vastuullinen liiketoimintani häiritsee joitakin ihmisiä, enhän minä sille mahda mitään. Tämä on ainoa tie, jota voin kulkea. Ja kuten me kaikki olemme oppineet kliseisistä mietelauseista: jokainen meistä kulkee omaa tietään.
Sitä paitsi, nyt ei ole enää aika vaieta. Ei nyt, kun maapallo kaipaa kipeästi meidän jokaisen ääntä.
Miten ekologinen elämäntapa näkyy arjessani?
Vihreät arvot näkyvät arjessani ennen kaikkea käytännön tekoina. Kyse on valinnoista, niistä aivan pienistäkin. Pienet valinnat laajenevat ajan kanssa suuriksi valinnoiksi, kuten luonnon ja eläinten hyvinvointia puolustavien päättäjien äänestämiseksi tai omien kulutustottumusten kokonaisvaltaiseksi muuttamiseksi.
Jos saan omilla teoillani edes yhden ihmisen inspiroitumaan arjen valintojen muuttamisesta kestävämpään suuntaan, tämän tekstin kirjoittaminen ei ole ollut turhaa. Kuulisin mielelläni ajatuksiasi tämän tekstin kommenttiosiossa!
Pienet ja suuret ilmastotekoni
Alta löydät tietoa, miten ekologinen elämäntapa näkyy arjessani eri osa-alueilla.
Listauksen lisäksi teen paljon pikkuruisia ja itsestään selviä valintoja, joita en edes hoksaa kirjata tähän. Niitä voivat olla vaikkapa se, että en osta muovikelmua tai talouspaperia, istutan pölyttäjäystävällisiä kesäkukkia, käytän energiansäästölamppuja, sammutan turhat valot, himmennän läppärin ja tietokoneen näyttöä käytettäessä, irrotan modeemin ja turhat sähkölaitteet yöksi ja niin edelleen. Ekologinen elämä on itse asiassa hyvin säästeliästä elämää.
Ruoka
Syön noin 90 prosenttisesti vegaanista ruokaa. Ruokavaliostani 7 % koostuu maito- ja munatuotteista (juusto, luomumunat ja voi) ja 3 % kestävästi tuotetusta kalasta. Kala on jäämässä pois ruokavaliostani. Liha ja kana eivät ole kuuluneet enää muutamiin vuosiin ruokalistalleni, ja sitä ennen suosin pitkään vain luomulihaa. Kananmunat ostan Oulun REKO-lähiruokaringistä.
Myös suurin osa maitotuotteista, kuten jogurteista, ruokakermoista ja maidoista, on vaihtunut kasvisversioihin. Ne maitotuotteet, joita vielä käytän, ostan useimmiten luomuna tai lähituotantona.
Ostamme usein hävikkiruokaa ja laputettuja tuotteita. Hyödynnän ResQ-sovellusta.
Olen käyttänyt jo yli 12 vuotta kaupassa vain kestokauppakasseja.
Suosin kotimaisuutta ruokaostoksilla.
Tutkin ruoan pakkausmerkinnät tarkoin.
Kierrätys
Kierrätän biojätteet, muovin, metallin, lasin, pahvin, paperin, ongelmajätteen ja tekstiilit. Sekajätettä kertyy taloudessamme varsin vähän.
En koskaan heitä ruokaa roskiin, sillä arvostan ruokaa hyvin paljon.
Postilaatikossa tervehtii ”Ei mainoksia” -lappu.
Liikenne
En lennä, vaan kuljen pitkät matkat junalla. Olen lentänyt elämäni aikana vain kahden ulkomaanreissun verran (Italia ja Skotlanti). Tulevaisuuden ulkomaanmatkat teemme reilaamalla.
Taloudessamme on ollut auto noin 4 vuotta. Yli 3 vuotta sitten päivitimme bensa-autoomme eFlexfuel-etanolisarjan, minkä ansioista päästöt ovat nyt 80 % pienemmät kuin tavanomaisessa bensa-autossa. Automme kulkee muun muassa hävikkileivällä.
Pyöräilen usein tai käytän julkisia, jos sää niin edellyttää.
Energia
Kotimme sähkö on suomalaista tuulisähköä.
En läträä suihkussa ja peseydyn hieman viileämmällä vedellä muutaman kerran viikossa. Muutoin suosin lyhyitä kohdennettuja pesuja päivittäin.
Olen hyvin säästeliäs veden suhteen siitäkin huolimatta, että taloyhtiö maksaa veden.
Taloyhtiömme kaukolämpö on hiilineutraalia.
Pesen aina täysiä koneellisia pyykkejä ja vain likaisia vaatteita.
Koti, sisustaminen ja tavarat
Rakastan sisustaa kotiani, ja olen kouluttautunut myös sisustussuunnittelualalle. Huonekalut löytyvät nettikirpputoreilta, enimmäkseen Tori.fi:stä. Kalusteistamme vain sänky, yksi jakkara ja ulkosohva on ostettu uutena.
Sisustusfilosofiani on sisustaa olemassa olevilla huonekaluilla. Arvostan erityisesti vanhoja huonekaluja.
Tykkään lukea kirjoja. En ole oikeastaan koskaan hankkinut niitä uutena. Kirjasto on lapsesta asti ollut minulle rakas paikka, josta löydän kirja-aarteita luettavaksi.
Elektroniikka ja kodinkoneet
Ostan myös kaiken mahdollisen elektroniikan käytettynä. Esimerkiksi nettisivullani seikkaileva vaaleanpunertava Macbook Air M1 löytyi Tori.fi:stä.
Huollan ennemmin kuin ostan uutta. Syksyllä 2022 kävin uusimassa vuonna 2018 hankkimani iPhone 8:n akun ja keväällä 2023 korjautin työpuhelimeni (puolisoni vanha iPhone 7 Plus) näytön ja akun. Nyt molemmat puhelimet palvelevat vielä monta vuotta eteenpäin.
Vaatteet
Ostan arviolta 95 % vaatteista second hand -markkinoilta.
Kirppareillakin vältän turhan tavaran tai "ihan kivan" vaatteen ostamista.
Uutena ostaminen on aina vihoviimeinen vaihtoehto ja hyvin harvoin joudun niin tekemään. Ostan 1–2 vaatetta uutena vuodessa ja nekin vain todelliseen tarpeeseen. Joinakin vuosina en tarvitse yhtään uutta vaatetta. Vuonna 2023 olen ostanut muutamien alusvaatteiden lisäksi uutena vain Ballop Pellet -paljasjalkalenkkarit.
Vaatekaappini sisältö on karsittu niin, että siellä on vain vaatteita joista todella tykkään.
Lahjoitan ylimääräiset vaatteet SPR:lle ja Oulun kierrätyskeskukselle.
Kosmetiikka ja kemikaalit
Olen siirtynyt suurelta osin luonnonkosmetiikkaan niin shampoissa, meikeissä, saippuoissa kuin kasvovoiteissakin.
Valitsen aina ekologisia ja sertifioituja kodin pesuaineita. Etikka, sooda ja eteeriset tuoksuöljyt toimivat hyvänä ja myrkyttömänä kombona siivouksessa. Tässä onkin oiva pieni vinkki ihmiselle, joka aloittelee ekologisempaa elämää: valitse ympäristöystävällisempiä, esimerkiksi Joutsenmerkillä merkattuja pesuaineita. Muistan itsekin noin 15 vuotta sitten aloittaneeni tästä. Varo kuitenkin viherpesua ja valitse vain luotettavia sertifikaatteja!
Vaikuttaminen ja työ
Lahjoitan joka kuukausi rahaa muun muassa Suomen Luonnonsuojeluliitolle ja Luonnonperintösäätiölle. Lahjoitan satunnaisesti myös muille ympäristötoimijoille.
Otan kantaa ympäristöasioihin (enimmäkseen Facebookissa), jaan tietoa ja allekirjoitan lakialoitteita.
Lähdin yrittäjäksi ja tuen nyt omalla ammattitaidollani vain ympäristötietoisia tai aineettomia toimijoita. En halua missään nimessä tukea työlläni toimintaa, jossa luonto, ihmiset tai eläimet kärsivät.
Poliittisesti olen sitoutumaton, mutta se on varmaa, että annan kaikissa vaaleissa ääneni henkilölle tai puolueelle, jolle ympäristöasiat, eläimet ja ihmisoikeudet ovat merkityksellinen asia.
Muu toiminta
Käytän pääasiassa voittoa tavoittelematonta Ecosia-hakukonetta surffaillessani netissä. Ecosia käyttää mainostulonsa puiden istuttamiseen ja hyödyntää vain aurinkoenergiaa hakupalvelimissaan.
Olen tilannut suuren osan laskuista sähköpostiin paperilaskujen sijasta.
Käyn paljon lähimetsässä ja luonnossa. Samalla ihastelen maailman ihanuutta, kuuntelen lintujen laulua ja toivon, että kaunis planeettamme saisi vielä jatkaa kukoistustaan.
Kukaan ei ole täydellinen. Vaikka teenkin paljon luonnon eteen, aina on parannettavaa. Toisinaan jotain tarpeellista tuotetta ei löydy second handina. Osa kosmetiikasta ei toimi minulle luonnonmukaisina (esimerkiksi hiuslakka). Syön yhä esimerkiksi kalaa, kananmunia, juustoa, voita ja suklaata, vaikka haluaisinkin siirtyä jossain vaiheessa kokonaan vegaaniruokavalioon. Tänä päivänä ostan yhä useammin vegaanista suklaata.
Lue myös, miten päästää irti turhasta kuluttamisesta.
Kohti suurempaa kokonaisuutta
Vastuullisuus on trendisana tässä ajassa. Mutta vastuullisuus ei ole ohimenevä trendi – kuluttajat haluavat aitoja tekoja eivätkä viherpesua tai muuta valheellista shaibaa.
Yhä useampi haluaa nähdä ihmiskeskeisyyttä kauemmas ja tunnustaa, että esimerkiksi eläimillä on itseisarvo. Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan lihankulutus oli vuonna 2020 laskussa. Nähtäväksi jää, jatkuuko sama kulku myös tulevina vuosina.
Yritykset ja organisaatiot ovat suuressa roolissa, jos ilmastotavoitteita halutaan saavuttaa.
Yhä useampi on alkanut hoivata luontoa luonnon itsensä takia. Ei vain siksi, että oma nahka pelastuisi. Etenkin koronapandemia herätti uinumassa olleen suhteen luontoon. Luonnosta halutaan nyt pitää parempaa huolta.
Kuluttajien arvot ovat muuttumassa pehmeämmiksi. Ihmiset kritisoivat esimerkiksi yhden suurimman saastuttajan, vaateteollisuuden meininkiä, jossa uutta tuotetaan jatkuvasti hurjalla vauhdilla. Ihmiset kysyvät, tarvitsenko vaatekaappiini satoja kuteita, kun voin valita muutaman laadukkaamman, jotka kestävät vuosia ja joita voi korjata.
Kyseenalaistaminen on tervettä. Kyseenalaistamista tarvitaan myös muiltakin kuin kuluttajilta. Yritykset ja organisaatiot voivat toimia esimerkkinä. Kun yritys tai organisaatio pienentää hiilijalanjälkeään, myös kuluttajan hiilijalanjälki pienenee, kun hän ostaa kyseisen yrityksen tuotteita tai palveluja. Toki kannustan siihen, että mitään ylimääräistä ei kannata ostaa. Meidän täytyy nopeasti päästä turhasta kuluttamisesta eroon, ja se vaatii ihan jokaiselta isoja muutoksia omiin kulutustottumuksiin. Yksinkertaisuus tuo mielenrauhaa.
Yritykset ovat suuressa roolissa, jos ilmastotavoitteita halutaan saavuttaa. Eritoten markkinoijilla ja mainostajilla on suuri vastuu ilmastonmuutoksen hillinnässä. Mainostoimistojen olisi syytä tarkastella omaa toimintaansa kriittisesti. Keitä mainostamme? Onko se eettisesti järkevää? Voimmeko toimia portinvartijoina, katsoa, millaisia mainoksia päästämme läpi, ja sisältävätkö ne esimerkiksi viherpesua?
On todella upeaa nähdä, että monet suomalaiset yritykset ja yhteisöt perustavatkin jo toimintansa monipuolisesti kestävän kehityksen periaatteille. Nyt ei ole enää aika olla hiljaa, vaan ottaa osaa yhteiseen missioon, jonka päämääränä on parempi tulevaisuus tuleville sukupolville.
💚 Kaipaatko arvopohjaista sisällöntuotantoa, oikolukua tai hakukoneoptimointia? Jutellaan lisää!