Ekologinen elämäntapa – mitä se minulle merkitsee arjessa ja työssä?

Kun ihminen tekee elämänvalintoja arvomaailmansa pohjalta, syvä onnen tunne täyttää sydämen – elämä tuntuu merkitykselliseltä. Oma ekologinen elämäntapani toimii kompassina myös yritystoiminnassani.

Olen törmännyt yleisiin ennakkoluuloihin koskien ekologista elämäntapaa.

“Osaatko nauttia elämästä?

"Mietitkö saunassa, että sähköä kuluu liikaa?”

“Kun ikää karttuu lisää, opit rentoutumaan, eivätkä ekologiset asiat ole enää niin tärkeitä.”

Vuosia sitten eräs tyyppi, jonka kanssa olimme ihastuneet toisiimme, tokaisi että ei voisi kuitenkaan seurustella kanssani, koska puhun “niitä maailmanparannusjuttuja”.

Se, että tahtoo hyvää muille ja maailmalle, on näemmä joillekin ihmisille liikaa. Eikö ole outoa?

Ekologisiin arvoihin pohjautuva elämä ei ole millään tavalla pois onnellisuudesta. Kun teen luonnon eteen oman osuuteni niin hyvin kuin taidan, onnellinen ja seesteinen mieli seuraavat perässä.

Elämän yksinkertaisuus ja tietynlainen vaatimattomuus kiehtovat minua. Omien arvojen mukaan eläminen tuo niin ikään syvällistä merkitystä jokaiseen päivään. Tasapainoon pyrkiminen näkyy myönteisesti niin ihmissuhteissa, työelämässä kuin harrastuksissakin.

Se, että valitsen esimerkiksi vastuullisemmin tuotetun tai käytettynä ostetun talvitakin halpavaateketjun takin sijasta, saa aikaan aitoa iloa. Tiedän, että en kanna päälläni vaatetta, jonka valmistamisessa on rikottu ihmisoikeuksia, kulutettu luonnonvaroja kohtuuttomasti tai satutettu eläimiä.

Mediassa puhutaan tätä nykyä jatkuvasti ilmastonmuutoksen rajuista vaikutuksista. Näinä aikoina kun maailmaa on ravistellut niin pandemia kuin sodatkin, emme saa unohtaa planeettaamme. Ilmastonmuutos on vieläkin suurempi uhka kuin pandemiat ja sodat; on kyse siitä, voiko planeetallamme tulevaisuudessa elää. Onkin todella surullinen ajatus, että olemme vaarassa tuhota oman maapallomme ajattelemattomuudella.

Mutta surun voi kääntää voimavaraksi ja tarmoksi tehdä hyviä asioita luonnon eteen. Yksi tärkein tekijä ovat kestävät valinnat niin työssä kuin arjessakin.

Mistä ekologinen elämäntapani versoo?

Isä oli ammatiltaan tietoliikenneinsinööri, mutta päätyi lamavuosina ja myöhemminkin elämän sattumusten paineessa pätkätöihin. Hän rakensi muun muassa rakastamiaan hirsitaloja. Myös äiti työskenteli pätkätöissä hoitoalalla.

Kävimme jo 90-luvulla kirpputoreilla lähinnä siksi, ettei muuhun ollut varaa. Jos vaatteet kuluivat, niitä korjattiin ja sukkien reiät parsittiin. Second hand ei ollut niin muodikasta kuin nyt, vähänpä tiesin tuolloin.

Ruokaa ei heitetty koskaan roskiin. Isä viljeli pienellä palstalla perunaa lapsuudenkotinsa pihassa, talon, jota kutsuimme mökiksi, vaikka eihän siellä mökkeillä voinut. Taisi olla homeessa koko talo. Keräsimme vadelmat, herukat ja raparperit saman talon pihasta.

Lisäksi isä kalasti Oulujärveltä ahvenia ja lohta ruokapöytään. Pakastin täyttyi marjoista kesäisin ja syksyisin. Lakka oli isäni lempimarja, jota kävin iskän kanssa etsimässä aina Ylläksen metsistä saakka.

Konkreettisten tekojen lisäksi ihmettelimme yhdessä luontoa ja sen ilmiöitä. Tähtitaivasta, ukkosen jyrinää, revontulia ja lumihiutaleita, jotka olivat kuin koruja.

Isäni menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen, kun olin parikymppinen. Siitä hetkestä lähtien rakkaus luontoa kohtaan syveni ja on vain syventynyt vuosi vuodelta. Luonto on minulle toinen koti.

Syksyn puolukkasatoa avopuolison kanssa.

Ekologinen elämäntapa johti vastuulliseen liiketoimintaan

Kun olin lähdössä yrittäjäksi, en aluksi ajatellut vastuullista liiketoimintaa. Toki ekologiset arvot kattavat jokaisen elämäni osa-alueen, mutta en tohtinut ajatella, että perustaisin koko liiketoimintani vihreille arvoille. Ajattelin, että rajaamalla kohderyhmän karkotan asiakkaat.

Jännitin myös, mitä ihmiset ajattelevat minusta. Elämäntapani on aina ollut niin yksityinen ja henkilökohtainen asia, että minua jännitti asettaa se kaiken keskiöön, tuoda vihreät arvoni päivänvaloon.

Yritysten tehtävä on kasvaa, mutta täytyykö kasvun tapahtua hinnalla millä hyvänsä? Tuoko kasvun maksimointi onnea työyhteisön työntekijöille? Tuoko se aitoa onnea johtajille? Yhteiskunnalle?

Kun kerroin Uusyrityskeskuksen yritysneuvojalle ajatuksistani, hän kannusti ehdottomasti tälle tielle. Hänen mukaansa vihreiden arvojen huomioiminen korostuu tulevaisuudessa ja näkyy esimerkiksi siinä, että kestävälle pohjalle rakentuvat yritykset saavat helpommin rahoitusta. Rahoittajat kuulemma vaativat luonnon huomioimista yritysten toiminnassa ja sijoittajatkin ovat alkaneet tivata yrityksiltä ympäristötekoja tyhjien sanojen sijaan.

Yritysten tehtävä on kasvaa, mutta täytyykö kasvun tapahtua hinnalla millä hyvänsä? Tuoko kasvun maksimointi onnea työyhteisön työntekijöille? Tuoko se aitoa onnea johtajille, yhteiskunnalle? Voisiko talouskasvun sijaan tavoitella yhteisen hyvän kasvua?

Näitä asioita pohdittuani vastuullinen liiketoiminta alkoikin yhtäkkiä tuntua parhaalta mahdolliselta ajatukselta. Saisin tehdä työtä omien arvojeni pohjalta. Saisin itse valita asiakkaani. On henkisesti kuluttavaa tehdä työkseen jotain, mikä sotii omaa arvomaailmaa vastaan. Been there, done that.

Miten ekologinen elämäntapa näkyy arjessani?

Hiilijalanjälkeni on jo melko kestävällä tasolla, 2300–2700 CO₂e vuodessa. Tulos on eri riippuen, millä mittarilla laskenta on tehty. Sitran testi on kevyempi ja antaa mahdollisesti siksi pienemmän tuloksen kuin laajempi Ilmastodieetti-testi). Keskiarvoni lienee noin 2500 CO₂e vuodessa.

Jokaisen suomalaisen pitäisi pyrkiä siihen, että vuonna 2030 oma hiilijalanjälki on 2,5 tonnia, eli samaa luokkaa kuin minulla jo on. Suomalaisen keskimääräiset CO₂-päästöt ovat tällä hetkellä huimat 10 tonnia. Tehtävää piisaa siis.

Omassa arjessani vihreät arvot näkyvät ennen kaikkea käytännön tekoina. Kyse on valinnoista, niistä pienistäkin. Pienet valinnat voivat laajeta ajan kanssa suuriksi valinnoiksi, kuten luonnon ja eläinten hyvinvointia puolustavien päättäjien äänestämiseksi tai omien kulutustottumusten kokonaisvaltaiseksi muuttamiseksi.

Jos saan omilla teoillani edes yhden ihmisen inspiroitumaan arjen valintojen muuttamisesta kestävämpään suuntaan, tämän tekstin kirjoittaminen ei ole ollut turhaa. Kuulisinkin mielelläni ajatuksiasi tämän tekstin kommenttiosiossa! 🫶🏼

Pienet ja suuret ilmastotekoni

Alta löydät tietoa, miten ekologinen elämäntapa näkyy arjessani eri osa-alueilla. Samat teot ovat luettavissa hieman laajemmin myös nettisivujeni vastuullisuusosiossa.

Listauksen lisäksi teen paljon pikkuruisia ja itsestään selviä valintoja, joita en edes hoksaa kirjata tähän. Niitä voivat olla vaikkapa se, että en osta muovikelmua tai talouspaperia, istutan pölyttäjäystävällisiä kesäkukkia, käytän energiansäästölamppuja, sammutan turhat valot, himmennän läppärin ja tietokoneen näyttöä käytettäessä, irrotan modeemin ja turhat sähkölaitteet yöksi ja niin edelleen. Ekologinen elämä on itse asiassa hyvin säästeliästä elämää.

Ruoka

• Syön noin 95 % vegaanista ruokaa ja 5 % maito- ja munatuotteita (juusto, luomumunat ja luomuvoi). Kananmunat ostan Oulun REKO-lähiruokaringistä tai hävikistä.

• Myös suurin osa maitotuotteista, kuten jogurteista, ruokakermoista ja maidoista, on vaihtunut kasvisversioihin. Ne maitotuotteet joita vielä käytän, ostan luomuna tai hävikistä.

• Ostamme usein hävikkiruokaa ja laputettuja tuotteita.

• Olen käyttänyt jo yli 12 vuotta kaupassa vain kestokauppakasseja.

• Suosin kotimaisuutta ruokaostoksilla.

• Tutkin ruoan pakkausmerkinnät tarkoin.

Kierrätys

• Kierrätän biojätteet, muovin, metallin, lasin, pahvin, paperin, ongelmajätteen ja tekstiilit. Sekajätettä kertyy taloudessamme varsin vähän.

• En heitä ruokaa roskiin.

• Postilaatikossa tervehtii ”Ei mainoksia/ilmaisjakelua” -lappu.

Liikenne

• En lennä, vaan kuljen pitkät matkat junalla. Olen lentänyt elämäni aikana vain kahden ulkomaanreissun verran (Italia ja Skotlanti). Tulevaisuuden ulkomaanmatkat teemme reilaamalla.

• Taloudessamme on ollut auto yli 5 vuotta. Marraskuussa 2020 päivitimme bensa-autoomme eFlexfuel-etanolisarjan, jonka ansioista päästöt ovat nyt 80 % pienemmät kuin tavanomaisessa bensa-autossa. Automme kulkee muun muassa hävikkileivällä.

• Ylipäätään ajamme verrattain vähän autollamme. Korvaamme ajoittain kauppareissuja pyörällä.

• Pyöräilen valtavan paljon kesät talvet.

Energia

• Kotimme sähkö on suomalaista tuulisähköä.

• En läträä suihkussa ja peseydyn hieman viileämmällä vedellä muutaman kerran viikossa. Muutoin suosin lyhyitä kohdennettuja pesuja päivittäin.

• Pesen aina täpötäysiä koneellisia pyykkejä ja pyykkään parin viikon välein. Suosin vaatteiden tuulettamista.

Koti, sisustaminen ja tavarat

• Rakastan sisustamista ja olen kouluttautunut myös sisustussuunnittelualalle. Huonekalut löytyvät nettikirpputoreilta, enimmäkseen Tori.fi:stä. Kalusteistamme vain sänky, yksi jakkara ja ulkosohva on ostettu uutena.

• Sisustusfilosofiani on sisustaa olemassa olevilla huonekaluilla. Arvostan todella paljon vanhoja huonekaluja.

• Tykkään lukea kirjoja. En ole oikeastaan koskaan hankkinut niitä uutena. Kirjasto on lapsesta asti ollut minulle rakas paikka, sieltä löydän aina mielenkiintoisia kirja-aarteita luettavaksi.

Elektroniikka ja kodinkoneet

• Ostan myös kaiken mahdollisen elektroniikan ja kodinkoneet käytettynä. Esimerkiksi nettisivullani seikkaileva vaaleanpunertava Macbook Air M1 löytyi Tori.fi:stä. Myös televisio, kahvinkeitin, pyykkikone, astianpesukone ja jopa hiustensuoristaja (miltei käyttämätön) on hankittu second hand -markkinoilta. Ilahduin suuresti, kun löysin 50 eurolla verrattain uuden astianpesukoneen, joka on vieläpä energialuokaltaan A++!

• Huollan ennemmin kuin ostan uutta. Syksyllä 2022 kävin uusimassa vuonna 2018 hankkimani iPhone 8:n akun ja keväällä 2023 korjautin työpuhelimeni (puolisoni vanha iPhone 7 Plus) näytön ja akun. Nyt molemmat puhelimet palvelevat vielä monta monituista vuotta.

Vaatteet

• Ostan arviolta 97 % vaatteista second handina.

• Kirppareillakin vältän turhan tavaran tai "ihan kivan" vaatteen ostamista.

• Uutena ostaminen on aina vihoviimeinen vaihtoehto ja vain ani harvoin joudun niin tekemään. Joinakin vuosina en tarvitse yhtään uutta vaatetta. Vuonna 2023 hankin muutamien alusvaatteiden lisäksi uutena vain Ballop Pellet -paljasjalkalenkkarit ja vuonna 2024 vain paljasjalkaretkeilyrengät Partioaitasta.

• Vaatekaappini sisältö on karsittu siten, että siellä on vain vaatteita joista oikeasti tykkään.

• Lahjoitan ylimääräiset vaatteet SPR:lle ja Oulun kierrätyskeskus Likkelle.

Kosmetiikka ja kemikaalit

• Olen siirtynyt luonnonkosmetiikkaan niin shampoissa, meikeissä, saippuoissa kuin kasvovoiteissakin. Hiuslakka on ainoa ei-luonnollinen kosmetiikkatuote, jota käytän sekä parit apteekin voiteet, joilla joudun harvakseltaan hoitamaan atopiaa.

• Valitsen ekologisia ja sertifioituja kodin pesuaineita. Etikka, sooda ja eteeriset tuoksuöljyt toimivat hyvänä ja myrkyttömänä kombona siivouksessa. Tässä oiva pieni vinkki ihmiselle, joka vasta aloittelee ekologisempaa elämää: valitse Joutsenmerkillä merkattuja pesuaineita. Muistan itsekin noin 16 vuotta sitten aloittaneeni siitä. Nykyään suosin eritoten Ecocert-merkkiä ja EU Ecolabel -merkkiä Varo viherpesua ja valitse vain luotettavia sertifikaatteja! Pesuaineissa ja shampoissa näkee paljon harhaanjohtavia "ympäristömerkkejä".

Vaikuttaminen ja työ

• Lahjoitan joka kuukausi rahaa muun muassa Suomen Luonnonsuojeluliitolle ja Luonnonperintösäätiölle sekä eläinjärjestöille. Lahjoitan satunnaisesti myös muille ympäristötoimijoille.

• Otan kantaa ympäristöasioihin, jaan tietoa ja allekirjoitan lakialoitteita ja vetoomuksia.

• Lähdin yrittäjäksi, jotta voin tukea ammattitaidollani vain ympäristötietoisia tai aineettomia toimijoita. Kartan yrityksiä, joiden palveluiden ja tuotteiden takia luonto, ihmiset tai eläimet kärsivät.

• Poliittisesti olen sitoutumaton, mutta annan vaaleissa ääneni henkilölle tai puolueelle, jolle ympäristöasiat, eläimet ja ihmisoikeudet ovat aidosti merkityksellinen asia.

Muu toiminta

• Käytän pääasiassa voittoa tavoittelematonta Ecosia-hakukonetta surffaillessani netissä. Ecosia käyttää mainostulonsa puiden istuttamiseen ja hyödyntää vain aurinkoenergiaa hakupalvelimissaan.

• Olen tilannut suuren osan laskuista sähköpostiin paperilaskujen sijasta.

• Kiinnitän huomiota digitaalisen hiilijalanjäljen pienentämiseen.

➕ Käyn paljon lähimetsässä ja luonnossa. Samalla ihastelen maailman ihanuutta, kuuntelen lintujen laulua ja toivon, että kaunis planeettamme saisi vielä jatkaa kukoistustaan.

Kukaan ei ole täydellinen. Vaikka elämänvalintani tukevat ekologisia arvojani, yhä löytyy parannettavaa. Toisinaan jotain tuotetta ei löydy second handina. Syön yhä kananmunia, juustoa, voita ja maitosuklaata. Kissamme on lihansyöjä ja koitan jatkuvasti miettiä vastuullisempia valintoja Lenni-kisun ruokavalioon. Toivoisin, että eläinruokamarkkinat olisivat paaaaljon nykyistä vastuullisempia ja perustuisivat hävikkiin, luomuun, suomalaisuuteen ja uusiin vastuullisempiin ruokainnovaatioihin.

Lue myös, miten päästää irti turhasta kuluttamisesta.

Auringonlasku Riisitunturin kansallispuistossa eräällä vaellusreissulla.

Kohti suurempaa kokonaisuutta, jossa ajattelemme muitakin kuin itseämme

"Vastuullisuus" on trendisana. Mutta vastuullisuus sanan varsinaisessa merkityksessä ei ole ohimenevä trendi. Kuluttajat haluavat aitoja tekoja eivätkä viherpesua tai muuta valheellista höttöä.

Yhä useampi haluaa nähdä ihmiskeskeisyyttä kauemmas ja tunnustaa, että esimerkiksi eläimillä on itseisarvo. Yhä useampi on alkanut hoivata luontoa luonnon itsensä takia, eikä vain siksi, että oma nahka pelastuisi. Etenkin koronapandemia herätti uinumassa olleen suhteemme luontoon. Luonnosta halutaan nyt pitää parempaa huolta. Minulle luonto tarkoittaa henkireikää. Se on koti.

Yritykset ja organisaatiot ovat suuressa roolissa, jos ilmastotavoitteita halutaan saavuttaa.

Linnunrata Riisitunturin kansallispuistossa . Hetki ennen makuupussiin kömpimistä. Eikö ole kaunista?

Kuluttajien arvot ovat muuttumassa pehmeämmiksi. Ihmiset kritisoivat esimerkiksi yhden suurimman saastuttajan, vaateteollisuuden meininkiä, jossa uusia mallistoja tuotetaan hurjalla vauhdilla. Ihmiset kysyvät itseltään, tarvitsenko vaatekaappiini kymmeniä ja kymmeniä kuteita, kun voin valita muutaman laadukkaamman, jotka kestävät vuosia ja joita voin korjata. Tai voin valita käytettyä. Samaa pätee muihinkin uutuustuotteisiin; loputtomat uutuudet ovat ympäristön kannalta valtaisa ongelma. Me kuluttajat voimme lopettaa uutuuksien perässä juoksemisen. Kyseenalaistaminen on tervettä.

Mutta kyseenalaistamista tarvitaan kipeästi muiltakin kuin kuluttajilta; yritykset ovat suuressa roolissa, jos ilmastotavoitteita halutaan saavuttaa. Yritykset ja organisaatiot voivat toimia esimerkkinä. Kun nämä toimijat pienentävät hiilijalanjälkeään, myös kuluttajan hiilijalanjälki pienenee kun hän ostaa kyseisen yrityksen tuotteita tai palveluja.

Mutta mitään ylimääräistä ja turhaa ei pidä ostaa. Meidän täytyy nopeasti päästä turhasta kuluttamisesta eroon, ja se vaatii ihan jokaiselta meiltä isoja muutoksia omiin kulutustottumuksiin.

Lisäksi markkinoijilla ja mainostajilla on suuri vastuu ilmastonmuutoksen hillinnässä. Mainostoimistojen olisi syytä tarkastella omaa toimintaansa kriittisesti. Keitä mainostamme? Onko työmme eettisesti järkevää? Voimmeko toimia portinvartijoina, katsoa, millaisia mainoksia päästämme läpi ja sisältävätkö ne esimerkiksi viherpesua?

On todella lohdullista nähdä, että monet suomalaiset yritykset ja yhteisöt perustavat jo toimintansa monipuolisesti kestävän kehityksen periaatteille. Nyt ei ole enää aika seistä hiljaa ja toimettomana. Nyt on aika toimia, itse kunkin.

💚 Kaipaatko apua tekstien kirjoittamiseen, oikolukemiseen tai hakukonenäkyvyyden parantamiseen? Juttelen mielelläni lisää.

Elätkö ekologisesti? Onko elämäntapa tuonut hyvinvointia elämääsi? Haaveiletko yksinkertaisesmmasta arjesta? Jaa ajatuksiasi kommenteissa, olisi upeaa kuulla kokemuksistasi. 👇🏻